Eilen tuli kuukausi täyteen Pekingissä ja arki rupeaa hoitumaan jo aika rutiinilla. Asumisjärjestelyt menivät osiltaan uusiksi kun brasilialainen ja ranskalainen kämppis totesivat etteivät pysty asumaan samassa taloudessa. Brassi maksaa isompaa vuokraa, joten vuokranantaja totesi ettei ranskalaisen kaverin ole enää tarvetta asua täällä jos ei elo maita. Savulle allergista brassia häiritsi erityisesti Martiquelta kotoisin olevan ranskalaisen tapa nauttia kotisaarensa tuotteista asunnon olohuoneen sohvalla useita kertoja päivässä. Uutena asukkaana taloon muutti englantilainen kaveri.

Pääsin sunnuntainaamuna ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumaan kiinalaiseen kyttäysmeininkiin. Yhdeksäin aikaan aamulla oveen koputettiin mutta kukaan asukkaista ei tietenkään mennyt avaamaan. Usean minuutin oven jyskyttämisen jälkeen ranskalainen kaveri meni avaamaan oven ja löysi kaksi paikallista poliisia. Vaikka meillä on periaatteessa jonkinlaiset vuokrasopimukset ja olemme rekisteröityneet talon asukkaiksi, asumisjärjestelymme ei ole kiinalaisen lain edessä täysin päivänvaloa kestävä. Olemme suhteellisen varmoja ettei land lord ole ilmoittanut mihinkään pitävänsä vuokralaisia asunnossa. Poliisit viihtyivät ovella kymmenisen minuuttia kysellen erilaisia kysymyksiä hyvässä hengessä. Itse en toki ymmärtänyt puheesta mitään, mutta ranskalainen kämppis sentään jotain.  Onneksi ranskan poika ei ollut kerennyt nauttia aamusavujaan. Suhteellisen kuumottava tilanne kuitenkin noin sunnuntaiaamuksi. Myöhemmin saimme kuulla, että poliisia kiinnosti lähinnä se, minkä verran maksamme asunnosta vuokraa, jotta asunnon omistajaa voidaan verottaa oikein.

Duuni rupeaa olemaan kohtuullisen puuduttavaa, varsinkin kun asiakaskontakteja tulee harvakseltaan. Tähän voisi tietenkin itse vaikuttaa olemalla aktiivisempi kontaktien hankinnassa, mutta koska harjoittelijoille ei makseta minkään näköistä provikkaa tilauksista, motivaatio tähän ei ole kauhean korkealla. Parin potentiaalisen asiakkaan kohdalla kauppa on kaatunut siihen, että kiinalainen työkaveri on halunnut puuttua kauppaan saadakseen kuitattua uudesta asiakkaasta tulevat provikat itselleen. Yleensä tässä vaiheessa pohjoismainen asiakas on menettänyt kiinnostuksensa joutuessaan hoitamaan kommunikoinnin kiinalaisen myyjän kanssa. Monelle asiakkaalle firman kiinalaisten työntekijöiden englanti on liian vaikeaselkoista.

Vaihtelua arjen rutiineihin sain viime viikolla, kun kävimme tarkastamassa muutaman Tianjinin teollisuusalueella sijaitsevan tehtaan. Pekingistä tehtaille oli noin parin tunnin ajomatka. Kiinalaisiin metallialan tuotantolaitoksiin tutustuminen oli hyvin mielenkiintoista, vaikken metallialan ihmisiä olekkaan. Osa tehtaista oli hyvin siistejä ja modernein konein varustettuja, vaikkakin turvallisuusmääräykset eivät olleet suomalaisten käytäntöjen tasolla. Suojalaseja tai kuulosuojaimia ei käytetty lainkaan metalliosia työstettäessä.