Ruuhkista ja jonotuksesta  

Pekingin metroverkossa tehdään päivittäin viidestä kuuteen miljoonaa matkaa. Erityisesti aamun ja iltapäivän ruuhkahuippuina metrot ovat tupaten täynnä, varsinkin ruuhkaisimmalla 1. metrolinjalla. Joudun itse kulkemaan pari pysäkinväliä tällä linjalla molempiin suuntiin. Helsingin metroon tottuneena tuntuu erikoiselta, kuinka laiturille saapuvana et mahdu sisään ensimmäiseen etkä välttämättä seuraavaankaan saapuvaan metrojunaan.

Jonottamien kiinalaisittain on luku sinänsä. Jonot pysyvät siisteinä, jos vieressä on jonoa valvova työntekijä, tämäkin toki vain siihen asti että metrovaunujen ovet avautuvat. Tarkoitus olisi, että aukeavan oven vasemmalle ja oikealle puolelle olisi muodostettu jono sisään metroon haluavista ihmisistä ja ulos metrosta tulevat matkustajat käyttäisivät keskikaistaa. Normaalisti ovien auetessa ulos purkautuu joukko matkustajia, jotka saavat vastaansa sisäänastuvien jonojen välistä kyytiin yrittävän lauman. Ulospyrkijöillä on kova kiire, sillä aina kaikki halukkaat eivät aina ehdi ulos vaunusta ennekuin sisään pyrkivä massa estää vaunusta poistumisen. Tähän asti suhteellisen siistinä pysynyt vaunuun pyrkijöiden jono muuttuu tässä vaiheessa puolipalloksi, kun ihmiset pyrkivät jonon ohi molemmilta puolilta. Ihmiset puskevat surutta vaunuun, eikä mistään käytöstavoista ole mitään tietoa. Ero esimerkiksi Tokion ruuhkametroon on valtava, japanilaisessa kulttuurissa jonon ohi rynniminen olisi valtava häpeä.   

Vertaaminen Tokion ja Pekingin metromatkustamista on kiinnostavaa, koska vaunut ovat Tokiossa täydempiä kuin täällä. Omien havaintojeni mukaan suurin syy paikallisen metron surkeaan tilaan on käytäntö, jossa metron ovet menevät kiinni tietyn ajan kuluttua niiden avautumisesta. Olen todistanut tilannetta, jossa kaikki halukkaat ehtivät vaunusta ulos, mutta kukaan uusi matkustaja ei ehtinyt tietyn oven kohdalla nousta kyytiin ennen ovien sulkeutumista. Tämä lietsoo ihmisissä paniikkia kyytiin ehtimisestä, jolloin seurauksena on etuilua ja tönimistä. Toki kiinalaiset eivät yleensä osaa tai suostu jonottamaan mihinkään muuallekkaan ilman valvovaa silmää, mutta kyseinen käytäntö pahentaa tilannetta entisestään.   

Lapsille ruuhka-aikaan metrossa matkustaminen olisi oikeasti hengenvaarallista, eikä heitä juuri metrossa silloin näekkään. Metroon astuessa on tärkeää pitää molemmat kädet kiinni omassa vartalossa, etteivät ne jää puristuksiin muitten ihmisten väliin ja taitu ihmismassan liikkuessa.   

Ettei blogimerkintä menisi liiaksi valittamiseksi, täytyy todeta että kyseinen asia on ongelma oikeastaan vain metrolinjalla 1 ja silloinkin vain ruuhkaikaan.