Sensuurista ja rajoituksista

Edellisestä merkinnästä on jo pari viikkoa aikaa, mutta syy ei ole tällä kertaa täysin kirjoittajassa. Kommunistisen puolueen kaksi viikkoinen kokous aiheutti internet-sensuurin kiristämisen äärimmilleen. Aikaisemmin käyttämäni proxy-palvelu getcocoon ei ole toiminut kokouksen alkamisen jälkeen ja monet muutkin internetsivut ovat lakanneet avautumasta.Spotify ei myöskään enää toimi. Lähes kaikkien länsimaisten blogipalveluiden käyttö on muutenkin estetty, mutta normaalisti niitä pääsee pienellä kikkailulla käyttämään. 

Joskus ihmetyttää, millä perusteella viranomaiset valitsevat kielletyt sivut. Esimerkiksi Imdb.com ja Tv.com ovat molemmat kiellettyjen sivujen listalla, luultavasti siksi, että sivuilla on mahdollista myös keskustella elokuvista ja tv-sarjoista. Yleensäkin sivut joilla voi jakaa valokuvia tai valokuvia tai keskustella on täällä puolueen toimsta blokattu.

Muutenkin kokous on sotkenut liikennejärjestelyjä, sillä liikenne katkaistaan aamuisin, jotta kokousedustajat pääsevät ajamaan hotellilta kokouspaikalle tyhjiä katuja pitkin. Tiananmenin aukio on muutettu valtavaksi parkkipaikaksi ja on siten suljettu yleisöltä. Aukion lähiseutu on täynnä erilaisin univormuihin pukeutunutta vartijaa, poliisia ja sotilasta ja paikalliset joutuvat näyttämään henkilökorttinsa, jos haluavat tarkastuspisteiden ohi. Ulkomaalaisilta papereita ei kysytty.

Vaikka keskustelu internetissä on täällä hyvin säänneltyä ja monien suosittujen sivujen käyttö on estetty, paikalliset ihmiset puhuvat silti politiikasta suhteellisen avoimesti. Esimerkiksi lounastauolla työtoverini keskustelivat varsin kiihkeästi maan seuraavasta johtajasta. Kuljen kotimatkani samalla metrolla erään työtoverini kanssa ja usein keskustelu kääntyy maan asioiden pohtimiseen. Kiinalaiset tunnistavat itsekin maansa ongelmat, joten on mielenkiintoista nähdä mihin maa jatkossa kehittyy. Suurin osa tuntuu silti hyväksyneen kommunistipuolueen yksinvallan eikä ainakaan avoimesti halua vaatia muutosta. Tosin muutoksen julkinen vaatiminen tai hallinnon kritisointi on normaalille kiinalaiselle hyvin vaarallista. 

Google piti aikaisemmin kovaa melua siitä, miten se ei aio alistua Kiinan verkkosensuuriin. Google ohjaa Kiinassa tehtävät haut Hongkongissa sijaitseville palvelimilleen  osoitteeseen google.com.hk. Jostain syystä hakutulosten kärkee tulee aivan ihmeellisiä linkkejä ja koko hakupalvelu on käyttökelvottoman huono. Onneksi osoitteen google.fi  kautta tehdyt haut toimivat normaalisti. Googlen käyttöön Kiinassa liittyy hauska yksityiskohta. Jos erehdyt hakupalvelun kautta klikkaamaan linkkiä, jonka käyttö Kiinassa on estetty, koneeltasi ei saa yhteyttä googlen palveluihin noin minuuttiin.

Viikonloppuna sää oli sikäli erikoinen, että täällä satoi lunta. Päivälämpötila on ollut kuitenkin jo pitkään reilut kymmenisen astetta plussan puolella. Kevät saisi muutenki tulla nopeasti. sillä tällä viikolla asuntoni keskuslämmitys kytkettiin pois päältä. Ei siksi, että sitä ei enää tarvittaisi, vaan koska keskuslämmitys katkaistaan täällä kalenterin mukaan. Koska makuuhuoneeseeni ei ole vielä vuokraemännän lupauksista huolimatta asennettu ilmastointilaitetta, olen lämmittänyt huonettani voileipägrillillä.

Monelle kaverille on tullut kehuttua kiinalaisten taksien rehellisyyttä. Normaalisti kuljettaja laittaa mittarin päälle ilman eri kehotusta eikä ongelmia ole. Kohteeseen ajetaan suorinta reittiä. Homma muuttuu kuitenkin oleellisesti turistikohteiden ja iltaisin baarien lähettyvillä. Ilmoitettuasi haluamasi määränpään kuljettaja ilmoittaa hinnan, joka saattaa olla viisin- tai kuusinkertainen todelliseen hintaan verrattuna. Jos ilmoitat hinnan olevan aivan väärä ja haluavasi maksaa mittarin mukaan edessä on yleensä taksin vaihto. Viime perjantaina vasta viides kokeilemani taksi suostui ajamaan normaaliin hintaan. Samoin yrittäessäni ottaa taksia sunnuntai-iltapäivänä Kielletyn kaupungin nurkilta rehellisen taksin löytämien oli mahdotonta. Vaatimukselle mittarin mukaan ajosta lähinnä naureskeltiin. Ilmeisesti ylihintaan suostuvia turisteja on riittävästi ettei normaalilla taksalla ajamisessa ole järkeä.

Ruuhkista ja jonotuksesta  

Pekingin metroverkossa tehdään päivittäin viidestä kuuteen miljoonaa matkaa. Erityisesti aamun ja iltapäivän ruuhkahuippuina metrot ovat tupaten täynnä, varsinkin ruuhkaisimmalla 1. metrolinjalla. Joudun itse kulkemaan pari pysäkinväliä tällä linjalla molempiin suuntiin. Helsingin metroon tottuneena tuntuu erikoiselta, kuinka laiturille saapuvana et mahdu sisään ensimmäiseen etkä välttämättä seuraavaankaan saapuvaan metrojunaan.

Jonottamien kiinalaisittain on luku sinänsä. Jonot pysyvät siisteinä, jos vieressä on jonoa valvova työntekijä, tämäkin toki vain siihen asti että metrovaunujen ovet avautuvat. Tarkoitus olisi, että aukeavan oven vasemmalle ja oikealle puolelle olisi muodostettu jono sisään metroon haluavista ihmisistä ja ulos metrosta tulevat matkustajat käyttäisivät keskikaistaa. Normaalisti ovien auetessa ulos purkautuu joukko matkustajia, jotka saavat vastaansa sisäänastuvien jonojen välistä kyytiin yrittävän lauman. Ulospyrkijöillä on kova kiire, sillä aina kaikki halukkaat eivät aina ehdi ulos vaunusta ennekuin sisään pyrkivä massa estää vaunusta poistumisen. Tähän asti suhteellisen siistinä pysynyt vaunuun pyrkijöiden jono muuttuu tässä vaiheessa puolipalloksi, kun ihmiset pyrkivät jonon ohi molemmilta puolilta. Ihmiset puskevat surutta vaunuun, eikä mistään käytöstavoista ole mitään tietoa. Ero esimerkiksi Tokion ruuhkametroon on valtava, japanilaisessa kulttuurissa jonon ohi rynniminen olisi valtava häpeä.   

Vertaaminen Tokion ja Pekingin metromatkustamista on kiinnostavaa, koska vaunut ovat Tokiossa täydempiä kuin täällä. Omien havaintojeni mukaan suurin syy paikallisen metron surkeaan tilaan on käytäntö, jossa metron ovet menevät kiinni tietyn ajan kuluttua niiden avautumisesta. Olen todistanut tilannetta, jossa kaikki halukkaat ehtivät vaunusta ulos, mutta kukaan uusi matkustaja ei ehtinyt tietyn oven kohdalla nousta kyytiin ennen ovien sulkeutumista. Tämä lietsoo ihmisissä paniikkia kyytiin ehtimisestä, jolloin seurauksena on etuilua ja tönimistä. Toki kiinalaiset eivät yleensä osaa tai suostu jonottamaan mihinkään muuallekkaan ilman valvovaa silmää, mutta kyseinen käytäntö pahentaa tilannetta entisestään.   

Lapsille ruuhka-aikaan metrossa matkustaminen olisi oikeasti hengenvaarallista, eikä heitä juuri metrossa silloin näekkään. Metroon astuessa on tärkeää pitää molemmat kädet kiinni omassa vartalossa, etteivät ne jää puristuksiin muitten ihmisten väliin ja taitu ihmismassan liikkuessa.   

Ettei blogimerkintä menisi liiaksi valittamiseksi, täytyy todeta että kyseinen asia on ongelma oikeastaan vain metrolinjalla 1 ja silloinkin vain ruuhkaikaan. 

Eilen tuli kuukausi täyteen Pekingissä ja arki rupeaa hoitumaan jo aika rutiinilla. Asumisjärjestelyt menivät osiltaan uusiksi kun brasilialainen ja ranskalainen kämppis totesivat etteivät pysty asumaan samassa taloudessa. Brassi maksaa isompaa vuokraa, joten vuokranantaja totesi ettei ranskalaisen kaverin ole enää tarvetta asua täällä jos ei elo maita. Savulle allergista brassia häiritsi erityisesti Martiquelta kotoisin olevan ranskalaisen tapa nauttia kotisaarensa tuotteista asunnon olohuoneen sohvalla useita kertoja päivässä. Uutena asukkaana taloon muutti englantilainen kaveri.

Pääsin sunnuntainaamuna ensimmäistä kertaa kunnolla tutustumaan kiinalaiseen kyttäysmeininkiin. Yhdeksäin aikaan aamulla oveen koputettiin mutta kukaan asukkaista ei tietenkään mennyt avaamaan. Usean minuutin oven jyskyttämisen jälkeen ranskalainen kaveri meni avaamaan oven ja löysi kaksi paikallista poliisia. Vaikka meillä on periaatteessa jonkinlaiset vuokrasopimukset ja olemme rekisteröityneet talon asukkaiksi, asumisjärjestelymme ei ole kiinalaisen lain edessä täysin päivänvaloa kestävä. Olemme suhteellisen varmoja ettei land lord ole ilmoittanut mihinkään pitävänsä vuokralaisia asunnossa. Poliisit viihtyivät ovella kymmenisen minuuttia kysellen erilaisia kysymyksiä hyvässä hengessä. Itse en toki ymmärtänyt puheesta mitään, mutta ranskalainen kämppis sentään jotain.  Onneksi ranskan poika ei ollut kerennyt nauttia aamusavujaan. Suhteellisen kuumottava tilanne kuitenkin noin sunnuntaiaamuksi. Myöhemmin saimme kuulla, että poliisia kiinnosti lähinnä se, minkä verran maksamme asunnosta vuokraa, jotta asunnon omistajaa voidaan verottaa oikein.

Duuni rupeaa olemaan kohtuullisen puuduttavaa, varsinkin kun asiakaskontakteja tulee harvakseltaan. Tähän voisi tietenkin itse vaikuttaa olemalla aktiivisempi kontaktien hankinnassa, mutta koska harjoittelijoille ei makseta minkään näköistä provikkaa tilauksista, motivaatio tähän ei ole kauhean korkealla. Parin potentiaalisen asiakkaan kohdalla kauppa on kaatunut siihen, että kiinalainen työkaveri on halunnut puuttua kauppaan saadakseen kuitattua uudesta asiakkaasta tulevat provikat itselleen. Yleensä tässä vaiheessa pohjoismainen asiakas on menettänyt kiinnostuksensa joutuessaan hoitamaan kommunikoinnin kiinalaisen myyjän kanssa. Monelle asiakkaalle firman kiinalaisten työntekijöiden englanti on liian vaikeaselkoista.

Vaihtelua arjen rutiineihin sain viime viikolla, kun kävimme tarkastamassa muutaman Tianjinin teollisuusalueella sijaitsevan tehtaan. Pekingistä tehtaille oli noin parin tunnin ajomatka. Kiinalaisiin metallialan tuotantolaitoksiin tutustuminen oli hyvin mielenkiintoista, vaikken metallialan ihmisiä olekkaan. Osa tehtaista oli hyvin siistejä ja modernein konein varustettuja, vaikkakin turvallisuusmääräykset eivät olleet suomalaisten käytäntöjen tasolla. Suojalaseja tai kuulosuojaimia ei käytetty lainkaan metalliosia työstettäessä.

Tervehdys lukijoille.

Ensimmäinen täysi työviikko on takana, joten on hyvä hetki kirjoitella ensimmäiset merkinnät blogiin. Työskentelen siis kiinalaisessa tuonti- ja vientitoimintaa harjoittavassa yrityksessä, joka on erikoistunut erilaisten tako- ja valuurautaisten tuotteiden myyntiin ulkomaille. Jätän yrityksen nimen mainitsematta, mutta LUTin linkkisivun kautta tulleet ovat varmaan sen löytäneet.

Olen siis CIMO:n, eli Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen kautta järjestyssä työharjoittelussa Pekingissä. Harjoittelu paikka löytyis suhteellisen helposti, osallistuin viime vuoden tammikuussa. Hakijoille tehdään kirjallisten hakemusten perusteella esikarsinta, josta jatkoon päässeiden hakemukset lähtevät CIMO:n kiinalaiselle yhteistyötaholle N.E. Internationalille, joka etsii hakijoille sopivat harjoittelupaikat Kiinasta. Sain tiedon jatkoonpääsystäni nopeasti, mutta yhteydenottoa kiinalaiselta taholta ei kuulunut. Olin ollut vaihto-opiskelussa Shanghaissa kevään 2011 ja suunnitelmanani oli aloittaa harjoittelu samassa kaupungissa syyskuussa. Erinäisten kommunikaatio-ongelmien kautta sain viimein yhteyden kiinalaiseen välitystoimistoon lokakuussa, ja he pääsivät etsimään minulle sopivaa harjoittelupaikkaa. Varsin nopeasti välitystoimistosta tarjottiin paikkaa yrityksestä, ja ilmoitin paikan sopivan minulle mainiosti. Toimisto järjesti työhaastattelun Skypen välityksellä, mutta todellisena tarkoituksena oli lähinnä testata englannin taitoani. Toimistolla ei ollut kauhean selvää kuvaa kohdeyrityksestä. Välitystoimisto ottaa maksua harjoittelupaikan löytämisesta ja kutsunkirjeen järjestämisestä noin 700€. Toisaalta CIMO maksaa 3kk harjoittelusta 3030€ ja lennot saa maksatettua yliopistolla, joten omaa rahaa ei harjoitteluun tarvitse käyttää. LUT:n matka-apuraha kv. harjoitteluun lähteville on 500€, ja omat Turkish Airlinesin lentolippuni Helsinki-Istanbul-Peking-Istanbul-Helsinki maksoivat 503€.

Välitystoimisto pyysi minua kirjallisesti hyväksymään harjoittelupaikan vastaanottamisen, jonka jälkeen he ryhtyivät hankkimaan minulle virallista kutsukirjettä työlupaa varten. Virallinen kutsukirje järjestyi nopeasti, mutta kutsuvan yrityksen nimi ei ollut sama mista olin vastaanottanut harjoittelupaikan. Välitystoimiston käytäntönä on hankkia kutsukirje Shanghaihin rekisteröidyn peiteyrityksen kautta. Toimisto ohjeisti minua vielä ilmoittamaan tämän yrityksen nimen viisumihakemuksessani. Missään nimessä en saisi ilmoittaa oikean kohdeyrityksen tai välitystoimiston nimeä. Toimisto suosittelee myös viisumin hakemista 30 päiväksi ja ilmoittaa että he hoitavat viisumin pidennyksen korvausta vastaan. Itse hain F-viisumia suoraan neljäksi kuukaudeksi, eikä sen saamisessa ollut mitään ongelmia. Muutenkin viisumin saaminen on suomalaiselle hyvin helppoa. Ajantasainen viisumikäytäntö kannattaa tarkastaa Kiinan Suomen suurlähetystön sivuilta.

Harjoittelupaikkoja Kiinan päässä välittävä N.E. International tarjoaa harjoittelijoille erilaisia tervetulopaketteja jotka sisältävät lentokenttäkuljetuksen, puhelimen SIM-kortin ja matkustuskortin Pekingin julkiseen liikenteeseen. Hintaa oli kirjoitushetkellä reilut viitisenkymmentä euroa. Kyseisten artikkeleiden hankkimien omin päin on kuitenkin hyvin helppoa, joten päätin jättää paketin väliin. Olin varannut toimiston kautta viikoksi majoituksen toimiston suosittelemaan hotelliin, jotta saisin rauhassa etsiä asuntoa. Saavuin Pekingiin siis viikkoa ennen töiden aloittamista. Hotelli vastasi tasoltaan ehkä halpaa eurooppalaista hostellia, tosin hinta 20€ vuorokaudelta omasta huoneesta Pekingin keskustassa ei ollut paha. Taksi lentokentältä hotellille maksoin muuten 70RMB, joka on noin 8,60€. Julkisen liikenteen matkustuskortteja myydään metroasemilla ja hintaa kortille tulee pari euroa. SIM-kortteja myydään melkein jokaisessa kioskissa, 40RMB puheaikaa sisältävä prepaid kortti maksoi muistaakseni 70RMB. Helppokäyttöisiä latauslippuja saa samoin melkein joka kioskilta.

N.E. International tarjoaa mahdollista asua koko harjoitteluaika samassa hotellissa, jolloin kuukausivuokraksi ikkunattomassa huoneessa tulisi 3500 RMB (432€). Ikkunallisen huoneen vuokra olisi 4500 RMB. Päätin itse kuitenkin hankkia huoneen jostain muualta ja parhaaksi apuvälineeksi huoneen löytämiseksi osoittautuin nettisivu The Beijinger, jonka ilmoitusosiosta löytyy runsaasti vuokralle tarjottuja asuntoja ja huoneita. Päädyin itse etsimään alivuokralaishuonetta, koska hintaluokka sopi paremmin omaan reissubudjettiini. Valinnan varaa on runsaasti, ja itse otin yhteyttää kolmeen ilmoituksen jättäneeseen henkilöön. Kaikista ilmoituksista sai kuvan, että kyseinen henkilö vuokraa omistamaansa asuntoa, mutta jokaisen ilmoituksen takana oli välittäjä. Tämä on Kiinassa hyvin tavallista, sillä henkilö, jolla on varaa hankkia useita asuntoja ei ole yleensä kiinnostunut hoitamaan vuokrausasioita itse. Kävin itse tapaamassa kahta näistä välittäjistä, joista toisella, noin viisikymppisellä kiinalaisrouva Julianalla, oli tarjota vuokralle useita asuntoja. Juliana puhuu itse suhteellisen hyvää englantia, mutta asunnon esittelyssa mukana oli Julianan brittiläinen miesystävä Paul, joten mitään kommunikaatio-onglemia ei ollut. Valitsin huoneen 15. kerroksessa sijaitsevasta asunnosta, jonka kaksi muuta asukasta ovat Ranskasta ja Brasiliasta. Asuntoon kuuluu kolmen makuuhuoneen lisäksi kaksi kylpyhuonetta, keittiö ja tilava olohuone. Maksan vuokraa pienemmästä makuuhuoneesta kaikkine ylläpito- ja sähkökuluineen 3250 RMB kuukaudessa, joka on aika tarkkaan 400€. Olisin saanut luultavasti tingittyä hintaa jonkun verran alaspäin, mutta en viitsinyt, koska kuitenkin olen täällä vain kolme kuukautta. Käytäntönä on, että vuokra maksetaan kolmen kuukauden erissä jonka lisäksi maksetaan  yhden kuukauden vuokraa vastaava vakuusmaksu. Tiedän, että osa vuokralaisista maksaa vain yhden tai kaksi kuukautta kerralaan, mutta en jaksanut itse ruveta asiasta vääntämään. Parempi pitää vuokranantajan edustaja tyytyväisenä.