Sensuurista ja rajoituksista

Edellisestä merkinnästä on jo pari viikkoa aikaa, mutta syy ei ole tällä kertaa täysin kirjoittajassa. Kommunistisen puolueen kaksi viikkoinen kokous aiheutti internet-sensuurin kiristämisen äärimmilleen. Aikaisemmin käyttämäni proxy-palvelu getcocoon ei ole toiminut kokouksen alkamisen jälkeen ja monet muutkin internetsivut ovat lakanneet avautumasta.Spotify ei myöskään enää toimi. Lähes kaikkien länsimaisten blogipalveluiden käyttö on muutenkin estetty, mutta normaalisti niitä pääsee pienellä kikkailulla käyttämään. 

Joskus ihmetyttää, millä perusteella viranomaiset valitsevat kielletyt sivut. Esimerkiksi Imdb.com ja Tv.com ovat molemmat kiellettyjen sivujen listalla, luultavasti siksi, että sivuilla on mahdollista myös keskustella elokuvista ja tv-sarjoista. Yleensäkin sivut joilla voi jakaa valokuvia tai valokuvia tai keskustella on täällä puolueen toimsta blokattu.

Muutenkin kokous on sotkenut liikennejärjestelyjä, sillä liikenne katkaistaan aamuisin, jotta kokousedustajat pääsevät ajamaan hotellilta kokouspaikalle tyhjiä katuja pitkin. Tiananmenin aukio on muutettu valtavaksi parkkipaikaksi ja on siten suljettu yleisöltä. Aukion lähiseutu on täynnä erilaisin univormuihin pukeutunutta vartijaa, poliisia ja sotilasta ja paikalliset joutuvat näyttämään henkilökorttinsa, jos haluavat tarkastuspisteiden ohi. Ulkomaalaisilta papereita ei kysytty.

Vaikka keskustelu internetissä on täällä hyvin säänneltyä ja monien suosittujen sivujen käyttö on estetty, paikalliset ihmiset puhuvat silti politiikasta suhteellisen avoimesti. Esimerkiksi lounastauolla työtoverini keskustelivat varsin kiihkeästi maan seuraavasta johtajasta. Kuljen kotimatkani samalla metrolla erään työtoverini kanssa ja usein keskustelu kääntyy maan asioiden pohtimiseen. Kiinalaiset tunnistavat itsekin maansa ongelmat, joten on mielenkiintoista nähdä mihin maa jatkossa kehittyy. Suurin osa tuntuu silti hyväksyneen kommunistipuolueen yksinvallan eikä ainakaan avoimesti halua vaatia muutosta. Tosin muutoksen julkinen vaatiminen tai hallinnon kritisointi on normaalille kiinalaiselle hyvin vaarallista. 

Google piti aikaisemmin kovaa melua siitä, miten se ei aio alistua Kiinan verkkosensuuriin. Google ohjaa Kiinassa tehtävät haut Hongkongissa sijaitseville palvelimilleen  osoitteeseen google.com.hk. Jostain syystä hakutulosten kärkee tulee aivan ihmeellisiä linkkejä ja koko hakupalvelu on käyttökelvottoman huono. Onneksi osoitteen google.fi  kautta tehdyt haut toimivat normaalisti. Googlen käyttöön Kiinassa liittyy hauska yksityiskohta. Jos erehdyt hakupalvelun kautta klikkaamaan linkkiä, jonka käyttö Kiinassa on estetty, koneeltasi ei saa yhteyttä googlen palveluihin noin minuuttiin.

Viikonloppuna sää oli sikäli erikoinen, että täällä satoi lunta. Päivälämpötila on ollut kuitenkin jo pitkään reilut kymmenisen astetta plussan puolella. Kevät saisi muutenki tulla nopeasti. sillä tällä viikolla asuntoni keskuslämmitys kytkettiin pois päältä. Ei siksi, että sitä ei enää tarvittaisi, vaan koska keskuslämmitys katkaistaan täällä kalenterin mukaan. Koska makuuhuoneeseeni ei ole vielä vuokraemännän lupauksista huolimatta asennettu ilmastointilaitetta, olen lämmittänyt huonettani voileipägrillillä.

Monelle kaverille on tullut kehuttua kiinalaisten taksien rehellisyyttä. Normaalisti kuljettaja laittaa mittarin päälle ilman eri kehotusta eikä ongelmia ole. Kohteeseen ajetaan suorinta reittiä. Homma muuttuu kuitenkin oleellisesti turistikohteiden ja iltaisin baarien lähettyvillä. Ilmoitettuasi haluamasi määränpään kuljettaja ilmoittaa hinnan, joka saattaa olla viisin- tai kuusinkertainen todelliseen hintaan verrattuna. Jos ilmoitat hinnan olevan aivan väärä ja haluavasi maksaa mittarin mukaan edessä on yleensä taksin vaihto. Viime perjantaina vasta viides kokeilemani taksi suostui ajamaan normaaliin hintaan. Samoin yrittäessäni ottaa taksia sunnuntai-iltapäivänä Kielletyn kaupungin nurkilta rehellisen taksin löytämien oli mahdotonta. Vaatimukselle mittarin mukaan ajosta lähinnä naureskeltiin. Ilmeisesti ylihintaan suostuvia turisteja on riittävästi ettei normaalilla taksalla ajamisessa ole järkeä.

Ruuhkista ja jonotuksesta  

Pekingin metroverkossa tehdään päivittäin viidestä kuuteen miljoonaa matkaa. Erityisesti aamun ja iltapäivän ruuhkahuippuina metrot ovat tupaten täynnä, varsinkin ruuhkaisimmalla 1. metrolinjalla. Joudun itse kulkemaan pari pysäkinväliä tällä linjalla molempiin suuntiin. Helsingin metroon tottuneena tuntuu erikoiselta, kuinka laiturille saapuvana et mahdu sisään ensimmäiseen etkä välttämättä seuraavaankaan saapuvaan metrojunaan.

Jonottamien kiinalaisittain on luku sinänsä. Jonot pysyvät siisteinä, jos vieressä on jonoa valvova työntekijä, tämäkin toki vain siihen asti että metrovaunujen ovet avautuvat. Tarkoitus olisi, että aukeavan oven vasemmalle ja oikealle puolelle olisi muodostettu jono sisään metroon haluavista ihmisistä ja ulos metrosta tulevat matkustajat käyttäisivät keskikaistaa. Normaalisti ovien auetessa ulos purkautuu joukko matkustajia, jotka saavat vastaansa sisäänastuvien jonojen välistä kyytiin yrittävän lauman. Ulospyrkijöillä on kova kiire, sillä aina kaikki halukkaat eivät aina ehdi ulos vaunusta ennekuin sisään pyrkivä massa estää vaunusta poistumisen. Tähän asti suhteellisen siistinä pysynyt vaunuun pyrkijöiden jono muuttuu tässä vaiheessa puolipalloksi, kun ihmiset pyrkivät jonon ohi molemmilta puolilta. Ihmiset puskevat surutta vaunuun, eikä mistään käytöstavoista ole mitään tietoa. Ero esimerkiksi Tokion ruuhkametroon on valtava, japanilaisessa kulttuurissa jonon ohi rynniminen olisi valtava häpeä.   

Vertaaminen Tokion ja Pekingin metromatkustamista on kiinnostavaa, koska vaunut ovat Tokiossa täydempiä kuin täällä. Omien havaintojeni mukaan suurin syy paikallisen metron surkeaan tilaan on käytäntö, jossa metron ovet menevät kiinni tietyn ajan kuluttua niiden avautumisesta. Olen todistanut tilannetta, jossa kaikki halukkaat ehtivät vaunusta ulos, mutta kukaan uusi matkustaja ei ehtinyt tietyn oven kohdalla nousta kyytiin ennen ovien sulkeutumista. Tämä lietsoo ihmisissä paniikkia kyytiin ehtimisestä, jolloin seurauksena on etuilua ja tönimistä. Toki kiinalaiset eivät yleensä osaa tai suostu jonottamaan mihinkään muuallekkaan ilman valvovaa silmää, mutta kyseinen käytäntö pahentaa tilannetta entisestään.   

Lapsille ruuhka-aikaan metrossa matkustaminen olisi oikeasti hengenvaarallista, eikä heitä juuri metrossa silloin näekkään. Metroon astuessa on tärkeää pitää molemmat kädet kiinni omassa vartalossa, etteivät ne jää puristuksiin muitten ihmisten väliin ja taitu ihmismassan liikkuessa.   

Ettei blogimerkintä menisi liiaksi valittamiseksi, täytyy todeta että kyseinen asia on ongelma oikeastaan vain metrolinjalla 1 ja silloinkin vain ruuhkaikaan.