Tervehdys lukijoille.

Ensimmäinen täysi työviikko on takana, joten on hyvä hetki kirjoitella ensimmäiset merkinnät blogiin. Työskentelen siis kiinalaisessa tuonti- ja vientitoimintaa harjoittavassa yrityksessä, joka on erikoistunut erilaisten tako- ja valuurautaisten tuotteiden myyntiin ulkomaille. Jätän yrityksen nimen mainitsematta, mutta LUTin linkkisivun kautta tulleet ovat varmaan sen löytäneet.

Olen siis CIMO:n, eli Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen kautta järjestyssä työharjoittelussa Pekingissä. Harjoittelu paikka löytyis suhteellisen helposti, osallistuin viime vuoden tammikuussa. Hakijoille tehdään kirjallisten hakemusten perusteella esikarsinta, josta jatkoon päässeiden hakemukset lähtevät CIMO:n kiinalaiselle yhteistyötaholle N.E. Internationalille, joka etsii hakijoille sopivat harjoittelupaikat Kiinasta. Sain tiedon jatkoonpääsystäni nopeasti, mutta yhteydenottoa kiinalaiselta taholta ei kuulunut. Olin ollut vaihto-opiskelussa Shanghaissa kevään 2011 ja suunnitelmanani oli aloittaa harjoittelu samassa kaupungissa syyskuussa. Erinäisten kommunikaatio-ongelmien kautta sain viimein yhteyden kiinalaiseen välitystoimistoon lokakuussa, ja he pääsivät etsimään minulle sopivaa harjoittelupaikkaa. Varsin nopeasti välitystoimistosta tarjottiin paikkaa yrityksestä, ja ilmoitin paikan sopivan minulle mainiosti. Toimisto järjesti työhaastattelun Skypen välityksellä, mutta todellisena tarkoituksena oli lähinnä testata englannin taitoani. Toimistolla ei ollut kauhean selvää kuvaa kohdeyrityksestä. Välitystoimisto ottaa maksua harjoittelupaikan löytämisesta ja kutsunkirjeen järjestämisestä noin 700€. Toisaalta CIMO maksaa 3kk harjoittelusta 3030€ ja lennot saa maksatettua yliopistolla, joten omaa rahaa ei harjoitteluun tarvitse käyttää. LUT:n matka-apuraha kv. harjoitteluun lähteville on 500€, ja omat Turkish Airlinesin lentolippuni Helsinki-Istanbul-Peking-Istanbul-Helsinki maksoivat 503€.

Välitystoimisto pyysi minua kirjallisesti hyväksymään harjoittelupaikan vastaanottamisen, jonka jälkeen he ryhtyivät hankkimaan minulle virallista kutsukirjettä työlupaa varten. Virallinen kutsukirje järjestyi nopeasti, mutta kutsuvan yrityksen nimi ei ollut sama mista olin vastaanottanut harjoittelupaikan. Välitystoimiston käytäntönä on hankkia kutsukirje Shanghaihin rekisteröidyn peiteyrityksen kautta. Toimisto ohjeisti minua vielä ilmoittamaan tämän yrityksen nimen viisumihakemuksessani. Missään nimessä en saisi ilmoittaa oikean kohdeyrityksen tai välitystoimiston nimeä. Toimisto suosittelee myös viisumin hakemista 30 päiväksi ja ilmoittaa että he hoitavat viisumin pidennyksen korvausta vastaan. Itse hain F-viisumia suoraan neljäksi kuukaudeksi, eikä sen saamisessa ollut mitään ongelmia. Muutenkin viisumin saaminen on suomalaiselle hyvin helppoa. Ajantasainen viisumikäytäntö kannattaa tarkastaa Kiinan Suomen suurlähetystön sivuilta.

Harjoittelupaikkoja Kiinan päässä välittävä N.E. International tarjoaa harjoittelijoille erilaisia tervetulopaketteja jotka sisältävät lentokenttäkuljetuksen, puhelimen SIM-kortin ja matkustuskortin Pekingin julkiseen liikenteeseen. Hintaa oli kirjoitushetkellä reilut viitisenkymmentä euroa. Kyseisten artikkeleiden hankkimien omin päin on kuitenkin hyvin helppoa, joten päätin jättää paketin väliin. Olin varannut toimiston kautta viikoksi majoituksen toimiston suosittelemaan hotelliin, jotta saisin rauhassa etsiä asuntoa. Saavuin Pekingiin siis viikkoa ennen töiden aloittamista. Hotelli vastasi tasoltaan ehkä halpaa eurooppalaista hostellia, tosin hinta 20€ vuorokaudelta omasta huoneesta Pekingin keskustassa ei ollut paha. Taksi lentokentältä hotellille maksoin muuten 70RMB, joka on noin 8,60€. Julkisen liikenteen matkustuskortteja myydään metroasemilla ja hintaa kortille tulee pari euroa. SIM-kortteja myydään melkein jokaisessa kioskissa, 40RMB puheaikaa sisältävä prepaid kortti maksoi muistaakseni 70RMB. Helppokäyttöisiä latauslippuja saa samoin melkein joka kioskilta.

N.E. International tarjoaa mahdollista asua koko harjoitteluaika samassa hotellissa, jolloin kuukausivuokraksi ikkunattomassa huoneessa tulisi 3500 RMB (432€). Ikkunallisen huoneen vuokra olisi 4500 RMB. Päätin itse kuitenkin hankkia huoneen jostain muualta ja parhaaksi apuvälineeksi huoneen löytämiseksi osoittautuin nettisivu The Beijinger, jonka ilmoitusosiosta löytyy runsaasti vuokralle tarjottuja asuntoja ja huoneita. Päädyin itse etsimään alivuokralaishuonetta, koska hintaluokka sopi paremmin omaan reissubudjettiini. Valinnan varaa on runsaasti, ja itse otin yhteyttää kolmeen ilmoituksen jättäneeseen henkilöön. Kaikista ilmoituksista sai kuvan, että kyseinen henkilö vuokraa omistamaansa asuntoa, mutta jokaisen ilmoituksen takana oli välittäjä. Tämä on Kiinassa hyvin tavallista, sillä henkilö, jolla on varaa hankkia useita asuntoja ei ole yleensä kiinnostunut hoitamaan vuokrausasioita itse. Kävin itse tapaamassa kahta näistä välittäjistä, joista toisella, noin viisikymppisellä kiinalaisrouva Julianalla, oli tarjota vuokralle useita asuntoja. Juliana puhuu itse suhteellisen hyvää englantia, mutta asunnon esittelyssa mukana oli Julianan brittiläinen miesystävä Paul, joten mitään kommunikaatio-onglemia ei ollut. Valitsin huoneen 15. kerroksessa sijaitsevasta asunnosta, jonka kaksi muuta asukasta ovat Ranskasta ja Brasiliasta. Asuntoon kuuluu kolmen makuuhuoneen lisäksi kaksi kylpyhuonetta, keittiö ja tilava olohuone. Maksan vuokraa pienemmästä makuuhuoneesta kaikkine ylläpito- ja sähkökuluineen 3250 RMB kuukaudessa, joka on aika tarkkaan 400€. Olisin saanut luultavasti tingittyä hintaa jonkun verran alaspäin, mutta en viitsinyt, koska kuitenkin olen täällä vain kolme kuukautta. Käytäntönä on, että vuokra maksetaan kolmen kuukauden erissä jonka lisäksi maksetaan  yhden kuukauden vuokraa vastaava vakuusmaksu. Tiedän, että osa vuokralaisista maksaa vain yhden tai kaksi kuukautta kerralaan, mutta en jaksanut itse ruveta asiasta vääntämään. Parempi pitää vuokranantajan edustaja tyytyväisenä.